Huomenta taas!

Jatkan tätä eilen avaamaani kirjoitussarjaa "hiukan" provosoivasti: koetan herätellä lukijakuntaa seuraamaan tekstejäni. Aiheeni ovat - nyt kuten yleensä jatkossakin - kriittisiä kohdistuen ajankohtaisiin, eri medioissa olleisiin juttuihin ja uutisiin. Tiedän, että näkemykseni herättävät antipatioita ja vastaväitteitä, mutta ilman arvostelua asioilla on tapana joko säilyä ennallaan tai jopa kehittyä vielä huonompaan suuntaan - ihmiset vastustavat luonnostaan kaikkia muutoksia.

Toki annan myös myönteistä palautetta - jos siihen aihetta löydän...

Tässä siis aamun puheenaihe: naisten työaika on tuoreen tutkimuksen mukaan pitempi kuin miesten - johtuen suurimmaksi osaksi kotitöistä. Tässä ensimmäinen kritiikin kohde - miksi luonnollista kodin ja peheen ylläpitoa kutsutaan "työksi" ja verrataan sitä normaaliin, kodin ulkopuolella tapahtuvaan (palkka)työhön? Eikö ihmisen - myös miehen! - velvollisuus ole huolehtia itsestään, kodistaan ja läheisistään ilman "työtä"; oikeampi nimitys näille kotona suoritettaville askareille olisi vaikkapa "velvollisuus", velvollisuus, jonka suorittamisesta pitäisi voida nauttia ja iloita vaikka se ei aina helppoa olisikaan.

Tästä syntyi luonnollinen aasinsilta toiseen kummajaiseen, jota olen ihmetellyt jo kymmeniä vuosia - ja tämä tarina on tosi useassa perheessä: perheen äiti herää aamulla, hätäilee pienelle lapselleen tai lapsilleen aamupalan, pukee kurahaalarit ja muut asianmukaiset vermeet pienokaistensa päälle ja kiikuttaa hänet tai heidät - yleensä kunnan ylläpitämään - päiväkotiin kovalla kiireellä. Sen jälkeen on vuorossa matka omalle työpaikalle - hoitamaan jonkun toisen äidin lapsia toiseen päiväkotiin...! Kuka tästä hyötyy ja miksi näin tehdään - ja vieläpä hyväksytään tämä täysin luonnollisena asiana? Minusta tämä on enemmän kuin luonnotonta, kukaan muu kuin ihminen ei voi keksiä tällaista järjestelyä. Ainoa motiivi menettelyyn lienee ollut - edelleen joissakin "itäisissä maissa" vallalla oleva - halu opettaa jo pikkulapset ajattelemaan "samoin kuin kaikki muutkin"; itsenäisyyttä ja omaa ajattelua ei haluta sallia, vaan kaikki koulitaan samassa muotissa tasapäisiksi ilman vanhemman tai vanhempien omia oppeja.

Mikä tällaisen "ulkohoidon" merkitys sitten on? Toki tällä työllistetään se äiti, joka hoitaa vieraita lapsia "kunnan piikkiin", mutta jokuhan hänen palkkansa maksaa - mm äiti itse pieneltä osuudeltaan veroeuroina ja päiväkotimaksuina. Suurin hyötyjä on tietysti kunta, joka saa pakon edessä kerättyä taas hiukan enemmän (vero)tuloja pyörittääkseen toimintaan tarvittavaa byrokratiaa, rakentaakseen päiväkoteja ja maksaakseen kotihoidontukea... On niin hienoa, kun kunnan oman viramiehen tai -naisen peukalon alla on paljon näennäisvaltaa raha-asioita käsiteltäessä.

Tämä päiväkotiesimerkki on elävää elämää, ja verrattavissa kuluneeseen malliin palveluyhteiskunnasta, jossa pesemme vain toistemme paitoja - mistä raha tulee paitapesun maksamiseen? Tietysti muilta kansalaisilta, jotka tekevät jotain oikeaa, kansantalouden kannalta tuottavaa työtä, josta saaduilla tuloilla elätetään "paidanpesijät, päiväkodin tädit (mitenkään heitä aliarvioimatta) ja kunnan ja valtion palkolliset".

Huomenna palaan "vaiettuun faktaan virkamieseliitistä" Suomessa.